Viime päivinä on aikuisten toimesta puhuttu siitä kuinka nuoren ihmisen elämä voi olla hankalaa niin kotona kuin koulussakin. Elämä ei ole läheskään aina helppoa, mutta yleensä siitä kuitenkin selviytyy. Mitä tehdä silloin jos (tai kun) tuntuu siltä että vaikeukien läpi ei näe minkäänlaista toivoa?

Silloin on ulkopuolinen apu ja tuki voi olla hyvinkin tarpeen. Missä on sinun tukesi? Kuka on sellainen ystävä tai aikuinen jonka lähelle voit mennä kaikkien surujesi kanssa? Omien vanhempien ja sisarusten lisäksi lähelläsi on aikuisia jotka haluavat auttaa. Heitä löydät koulussa, harrastuksissa, sukulaisissa ja kummeissa. Yksin ei tarvitse jäädä minkään kokoisen huolen kanssa.

Tunnetko herkän laulun keijusta ja suuresta murheesta? Surullinen laulu haluaa muistuttaa meitä siitä kuinka tärkeää on huomata toiset ihmiset ja auttaa jaksamaan silloinkin kun voimat ovat vähissä. Elämä joskus runtelee. Kiusaamisen tai osoittelemisen sijasta lämmin ja hyväksyvä ystävällisyys auttaa eteenpäin ja saa siivet kantamaan.

Olkaamme siis toinen toisillemme lähellä kaikkina elämän aikoina. Siinä on niin isolle kuin pienellekin ihmiselle haastetta riittävästi.

"Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana
mut kuka uskois et' on olemassa
surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois

On paratiisi meillä täällä näin
vaan ei kaikki koe sitä näin
sillä faunin, peikon, keijunkin
suru joskus kiinni saa
ja vie mukanaan

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toistettiin:
Miksi se yhden hengen vaati
ennen kuin me muistettiin:

Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäis aina lähekkäin
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru kiinni saa
se ei vie mukanaan"

Chisu - Yksinäisen keijun tarina