Perheeseen odotettiin vauvaa. Tuleva isoveli oli rauhoitteluista huolimatta äärettömän mustasukkainen jo ennen vauvan syntymää. Kun vauva viimein tuotiin kotiin, oli vauvalla vielä kädessään sairaalan ranneke. Sen nähdessään isoveli huusi katkerana: ”Voi vessanovenkahva! Ne on käyneet sen kanssa jo huvipuistossakin.”

Tarina kertoo hauskasti vakavasti asiasta. Näemme helposti uudet tilanteet elämässämme uhkana ja pelkäämme menettävämme asemamme muutoksen myötä. Uusi on aina hieman pelottavaa ja jännittävää, tuli se elämään millä alueella tahansa.Emme aina oikein tiedä miten tulisi suhtautua uusiin asioihin. Luontainen tapamme saattaakin olla hyökkääminen, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Monissa paikoin Suomea ovat uudet tulokkaat, esimerkiksi ulkomailta muuttaneet, saaneet meissä aikaiseksi lapsenomaisen kateuden reaktion: ”Voi vessanovenkahva, nyt niille on ostettu jo uusi autokin” tai ”Voi vessanovenkahva, nyt sille on annettu uusi takkikin.” Ymmärrämme kertomuksen isoveljen mustasukkaisuuden olleen liioiteltua, vaan kuinka on oman kateutemme laita?

Erään jääkiekkovalmentajan kerrotaan näyttäneen Suomen maajoukkueelle valokuvaa, jossa oli naapurimaan maalivahti maalinsa edessä. Valmentaja kierrätti kuvaa jokaisen pelaajan edessä ja kysyi: Mitä näet?

18 pelaajaa sanoi näkevänsä maalivahdin, 5 pelaaja sanoi näkevänsä ruotsalaisen maalivahdin. Sen sijaan yksi pelaajista sanoi näkevänsä aukon, josta kiekon saisi maaliin. Kun muut näkivät esteen ja uhan, hän näki mahdollisuuden.

Jos pelaisimme jääkiekkoa, suurin osa meistä haluaisi varmaan olla tuon yhden pelaajan kaltainen. Sama ihanne sopii myös elämämme tilanteisiin. Perheeseen syntyneen uuden vauvan, kouluun muuttaneen uuden oppilaan tai lähistöllä asuvan maahanmuuttajan voi uhkan sijaan kokeakin mahdollisuutena. Mahdollisuutena, joka tekee elämästämme rikkaampaa.

Millaisia mahdollisuuksia sinä huomaat elämässäsi olevan?

(Tekstipohjautuu Leea Virtasen ja Katri Vappulan ja Elina Karjalaisen ajatuksiin ja sanoihin)