Vappu on kevään juhla. Tupukin haluaa tarjota makoista kakkua kevään juhlan kunniaksi. Ole hyvä!

Vappu jakaa meitä ihmisiä. Toiset siitä pitävät, mutta monet aikuiset ja lapset myös välttelevät meluisaa juhlaa ja juhlijatkin voivat pelottaa.

Miksi Vappuun liittyy niin paljon melua? Vapun historiaa tutkiessa voi löytää hyvinkin ikivanhan perinteen tai uskomuksen joka voisi juontaa juuriaan tähän aikaan. Kurkistetaanpa hieman Vapun taustoihin..

Alun perin Vapun päivää vietettiin abbedissa Walborgin pyhimykseski julistamisen muistoksi noin vuonna 780. Tämä aatelisnainen siirtyi Englannista Saksaan levittämään ja juurruttamaan kristinuskoa. Hän ryhtyi nunnaksi ja tuli saksalaisen Heidenheimin luostarin abbedissaksi. Hänet julistettiin pyhimykseksi 1. toukokuuta eli Valpurin päivänä ja tämän vuoksi hänen nimensä liitettiin kyseisenä päivänä vietettyjen pakanallisten kevätjuhlien yhteyteen.

Valpurin yönä luultiin noitien ratsastavan luudilla ja pukeilla vanhoille uhripaikoille. Noitien säikyttämiseksi pidettiin melua mm. laukauksilla, torvilla ja sytytettiin tulia kukkuloille. Pelloille sytytettiin entisaikaan Suomessa (ja vielä nykyisinkin) kokkoja eli helavalkeita karkottamaan pahoja henkiä ja soitettiin isoja kelloja. Usein kokkojen pottamiseen liittyi myös tanssia ja siman juontia.

Nykyään Vapun päivää aattoineen vietetään Suomessa työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana.
Vapunvieton perinteisiin kuuluvat vappumarssit ja -kulkueet, ylioppilaiden kuorolauluesitykset sekä patsaiden lakitukset. Vapputunnelmaa luovat puhallinorkesterimusiikki ja vappurekvisiitta (naamarit, ilmapallot, vappuhuiskat).
Ruokaperinteisiin kuuluvat tippaleipien tai munkkien syöminen ja kuohuvien juomien, kuten siman tai samppanjan nauttiminen. Vapunpäivän aamuna perheet kokoontuvat usein yhteiselle brunssille.

Hyvää Valpuria!